Rehellisesti sanottuna, lähtiessäni miettimään omaa hankettani ympäristöasiat eivät juuri tulleet mieleen. En oikein osaa mielessäni yhdistää kulttuuria ja ympäristötietoutta ilman, että mieleeni tulee kuva resupartaisesta biologi-sedästä, joka luennoi esimerkiksi kulttuurimatkailun haitoista biodiversiteetille. Hankehaun kriteereinä ekologisuus ja kestävä kehitys yllätti. Onkohan tämä ihan uusi, ajan henkeen sopiva kriteeri, vai onko kulttuuripääkaupunkivuodella aina ollut myös se luonnonsuojelullinen puoli.
Pohtiessani omaa hankettani kestävä kehitys ja ekologisuus näyttävät kuitenkin täyttyvän kriteereinä yllättävän hyvin.
“Ekotehokkuudella tarkoitetaan sitä, että vähemmästä tuotetaan enemmän ympäristöä säästäen. Tavoitteena on käyttää mahdollisimman vähän materiaaleja, raaka-aineita ja energiaa…Mitä pienempi tuotteeseen tai palveluun tarvittava materiaalipanos on, sitä tuottavammin luonnonvaroja käytetään“. (http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=180&lan=fi).
Hankkeessani on ns. ekotehokas aspekti, sillä tavoitteena on tehdä hanke mahdollisimman pienellä määrällä toimijoita, mahdollisimman vähän materiaaleja käyttäen. Muistiinpanoihin tarvitaan paperia, mutta sekin voisi olla kierrätettyä. Ruokailussa voisi suosia luomutuotteita periaatteella vähän mutta hyvää.
Ympäristöystävällisyys näkyy mm. siinä, että hankkeen toimijat ovat todennäköisesti enimmäkseen paikallisia tekijöitä, jotka mahdollisesti tulevat hankkeen tapahtumapaikalle julkisilla kulkuneuvoilla tai kävellen/pyöräillen. Ketään ei lennätetä paikalle ja tapahtumapaikkoja on maksimissaan kaksi. Paikkojen välistä autoliikennettä ei siis ole.
Tämän kriteerin suhteen riittää vielä mietittävää, mutta ainakin näin aluksi näyttää siltä, että ongelmia kriteerin täyttymisessä ei tule.
Tykkää tästä:
Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä .
